TIETOAINEISTOJEN HYÖDYNTÄMINEN
Tieteellisten kokoelmien ylläpidon lisäksi Luomus kerää, säilyttää ja tutkii tietoaineistoja, jotka koostuvat havaintoihin, kartoituksiin tai seurantoihin perustuvista eliölajihavainnoista. Tietoaineistoja tutkimalla saadaan esimerkiksi tietoa muuttuvasta lajistosta, mikä puolestaan kertoo muutoksista ympäristöissämme.
Luomuksen koordinoimat seurannat tuottavat ainutlaatuista aineistoa tutkimuksen tarpeisiin. Kartoitus- ja seuranta-aineistot ovat myös korvaamattomia ympäristö- ja luonnonvarahallinnon tiedonlähteitä, ja avainasemassa suojelupäätöksiä tehtäessä.
Luomus kerää havaintoja tutkijavetoisina kartoituksina ja seurantoina. Lisäksi Luomus koordinoi vapaaehtoisten harrastajien kartoituksia ja kokoaa heidän tuottamiaan havaintoaineistoja ja satunnaisia havaintoja tietoaineistoiksi. Havaintoaineistoista keskeisimmät ovat kansainvälisesti ainutlaatuiset, vuosikymmeniä jatkuneet Suomen putkilokasvien levinneisyystietokanta sekä linnustonseurannan aikasarjat ja rengastusrekisteri.
KASVIKARTOITUS – EUROOPAN JA SUOMEN KASVIATLAKSET
Merkittävimpiä Luomuksen koordinoimia pitkäaikaisia kartoitushankkeita ovat kansainvälinen putkilokasvien kartoitus, Euroopan kasviatlas Atlas Florae Europaeae (AFE), sekä Suomen putkilokasvien kartoitus eli Kasviatlas. Molempien hankkeiden ensisijainen tavoite on tuottaa kasvien levinneisyyttä kuvaavia karttoja.
LINTULASKENNAT JA -KARTOITUKSET
Lintulaskennat ovat pitkäaikaisimpia Luomuksen koordinoimista lajistoseurannoista. Vapaaehtoisten työpanos näissä seurannoissa on korvaamaton, sillä vuosittain seurantoihin osallistuu toista tuhatta vapaaehtoista. Luomus koordinoi useita eri linnustonseurantoja, joista merkittäviä ovat esimerkiksi talvilintulaskenta ja Suomen lintuatlas.
Talvilintulaskenta on valtakunnallinen linnustonseurantatutkimus, joka on käynnistynyt talvella 1956/57. Sen perusteella selviää muun muassa talvilinnuston levinneisyys ja runsaus eri elinympäristöissä eri osissa maatamme sekä linnuston muutokset talven aikana, talvesta toiseen ja pitkällä aikavälillä. Lintuatlaksen tavoitteena puolestaan on selvittää Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet sekä tutkia lajien levinneisyyksien muutoksia. Lintulajien esiintymistietoa on kerätty Suomesta vuosina 1974–79 (1. atlas), 1986–89 (2. atlas) ja 2006–2010 (3. atlas)
EUROOPAN LINTUATLAS KERTOO MUUTOKSISTA YMPÄRISTÖSSÄMME
Luomuksen linnustonseurannalla on useita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusprojekteja, ja seurantatietoja hyödynnetään myös Euroopan linnustonseurannan yhteiselimessä (European Bird Census Council, EBCC). Merkittävä etappi saavutettiin syksyllä 2020, kun Euroopan linnustonseuranta julkaisi Euroopan toisen pesimälintuatlaksen. Lintuatlas on yksi suurimmista luonnon monimuotoisuutta selvittäneistä kansalaistiedehankkeista. Atlas muun muassa paljastaa lintulajien levinneisyyden siirtyneen 30 vuodessa pohjoiseen noin kilometrin vuosivauhtia, mikä on merkki ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lintukantoihin.
Lintujen ja lepakoiden rengastus
Helsingin yliopiston eläintieteen professori Johan Axel Palmen aloitti lintujen rengastustoiminnan Suomessa jo vuonna 1913. Sen jälkeen Suomessa on rengastettu yli 12,7 miljoonaa lintua, joista on saatu lähes 1,5 miljoonaa tapaamisilmoitusta, eli rengastetusta linnusta on ilmoitettu havainto. Vuonna 2020 Suomessa rengastettiin ennätykselliset 318 349 lintua. Rengastettujen lintujen tapaamisia ilmoitettiin 42 252. Rengastusaineisto on saatavissa Luomuksen koordinoiman Suomen lajitietokeskuksen (Laji.fi) kautta.
Rengastuksen yhteydessä linnuista kerätään paljon erilaista tietoa (mm. laji, ikä, sukupuoli, siiven pituus, paino, ihonalaisen rasvan määrä, sulkasadon vaihe) ja lisäksi tallennetaan rengastusaika ja -paikka mahdollisimman tarkasti. Rengastusaineistoja käytetään muun muassa populaatioekologiaan ja ympäristönmuutoksiin liittyvissä kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimushankkeissa. Tarkan paikkatiedon vuoksi rengastusaineistoja hyödynnetään myös maankäytön suunnittelussa. Erityisesti tietoja halutaan käyttää petolintujen ja lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvien lajien pesäpaikkojen suojelemisessa. Vapaaehtoisvoimin toimivia, harrastukselleen usein lähes kaiken vapaa-aikansa pyhittäviä rengastajia on Suomessa runsaat 700.
Lintujen lisäksi Suomessa on rengastettu yli 4 000 lepakkoa. Eniten rengastetut lajit ovat vesisiippa (1 842 yksilöä) ja isoviiksisiippa (1 057). Korvayökköjä ja pohjanlepakoita on kumpiakin rengastettu yli 400 yksilöä.